Lukemista ja kevennystä

 Nyt on tosi paha allergia. Nimittän toi koivusiitepöly on ihan kauheaa tänä vuonna. Viime vuonna en tarvinnut edes lääkkeitä. Siedätyshoitoon vaan.

Tänään oli eskarin kevätjuhla. Mahtavaa, ei enää ikinä eskarin kevätjuhlia omakohtaisesti ainakaan omien lapsien osalta. Ja ekat juhlat kun ei itkettänyt. Eikä enää kesän jälkeen päiväkoteja! Jess! Ja nyt sitten tulen tietysti vahingossa raskaaksi... Olen kyllä aina toivonut kolmea lasta, mutta kuopuksen jälkeen olin mielestäni niin rapasessa kunnossa, että luovuin ajatuksesta. Ei aina voi tavoitella sitä täydellistä unelmaa, näin se on.

En ole koko vuonna saanut aikaan mitään järkevää. Miksi muuten edes pitäisi? Pitäisi vähän downshiftata, ei silti, mistä minäkin downshiftaan kun en kerran saa mitään aikaan? Pitäisikö olla vieläkin laiskempi? Ihan sama. Huomenna, huomenna menee rennommin ja saan jotain aikaan, toivottavasti.

Jotkut ihmiset inhoavat vappua, minä en itse välttämättä kuulu heihin. Tämä vuosi on poikkeus, nyt en ole tehnyt mitään vapunvieton eteen, en edes paistanut munkkeja. Se on ollut vähän niinkuin pakollista viime vuosina. Ehkä sen voisi tehdä viikonloppuna?

Harmittaa aika moni asia. Esimerkiksi pojan uusi pyörä varastettiin meidän pyörävarastosta. Se ehkä eniten tässä ottaa päähän. Inhottavaa, että lapsen pyörä varastetaan. Vielä pyörä jota odotettiin pitkään ja hartaasti. Otan tämänkin aika raskaasti. Ei ole mitenkään helppoa ajatella positiivisesti.

Lisäksi on liuta tekemättömiä asioita, mutta on jotenkin kädetön olo. Hyi hitto, inhoan tällaista oikeasti. Suklaata pitää ostaa, se yleensä auttaa. Ei tosin tähän painon pudotukseen. Kaksi kiloa siis edelleen lähtenyt, mutta ei yhtään enempää. Suklaa auttaa keskittymään, on se kumma juttu. Lapsenakin aika useasti söin suklaata lukiessa, ehkä se liittyy tähän paino-ongelmaan jotenkin.

Tällä hetkellä ei ole mitään lukemista. 

 Ensinnäkin nyt olen pitkän taistelun ja psykologisen sodankäynin seurauksena saanut kaksi kertaa suihkaistua öljyä jonnekin tyttären korvien tienoille. Miksi, siis miksi minulla on tuollainen lonkerokäsilapsi? Hän tunkee kätensä joka paikkaan, korvien päälle siis kun pitäisi laittaa tippoja. Yritän nyt positiivista lässytystekniikkaa, tarroja ja pikku palkkioita jaossa ja silleen. Ja ärsyttää, ärsyttää...

Toinen mikä ärsyttää on koulu. Tytär menee kouluun ja kovasta yrittämisestä huolimatta häntä ei saatu lähimpään kouluun mikä on tässä lähellä toisin sanoen ja mihin hänen paras kaverinsa menee. Tytär suhtautuu asiaan paremmin kuin minä. Minä olen tosi luokattoman vihainen aina kun ajatukset menee tuohon. Olen aivan raivohulluna. En ole kyllä maininnut asiasta kenellekään, itsekseni vain kiehun ja raivoan. En muista milloin olisin ollut niin vihainen.

Se epäoikeudenmukaisuus kun ajattelee, että ne (niiden lapset) jotka asuu tästä meidän talosta vaan ihan vähän matkan päässä saa lapsensa siihen lähikouluun ja meidän tytär joutuu menemään bussilla kouluun. Ja on monen tien ylitystä ja helvetti soikoon, minun ei pitäisi edes ajatella tätä. Onkohan tää se höyhen joka taittaa kamelin selän? Tähän se meikäläinen sekoaa. Kaiken olen kestänyt, mutta tästä sietämättömästä epäjohdonmukaisesta kohtelusta tulen raivohulluksi.

Lueskelin Aleksandra Marininan dekkaria Kaikesta täytyy maksaa. En lukenut sitä ihan kokonaan vaan loppupuolella kyllästyin ja ärsyynnyin ja totesin, että en jaksa käyttää siihen aikaan. Eli hyppäsin yli loppuratkaisuun. En muuten tykännyt tästä kirjasta. Siis onhan se ihan ok ja fiksun tuntuinen, mutta jotenkin vaan ärsytti, ehkä se venäläinen tyyli kuvailla niin ärsyttävällä tavalla ärsytti jotenkin. Oli tässä paljon hyvääkin. Luonnekuvaus oli ok, kai siinä oli jotain venäläisen yhteiskunnan kuvaustakin joka oli ihan ok. Ei huono, mutta en tykkää.

Tänään olen syönyt raivooni. Kävin McDonaldsissa vetämässä kunnon Big Macit. Häpeän ja olen vihainen...

Aivan järkyttävän kamala päivä. Noin niinkuin periaatteessa. Ensinnäkin ihmiset lomailevat töissä, mikä merkitsee sitä, että töitä tulee sisään kolminkertainen määrä mitä yleensä. Ihan sama, mutta en muista käydä juomassa teetä, mikä on ärsyttävää.

Toinen oli se kun tytärtä piti viedä korvalääkäriin. Ja paskat se mitään antanut huuhtoa korviaan. Lääkäri ei ottanut maksua käynnistä, mikä oli meille ihan sama, kun meillä on toi lapsivakuutus ja oltaisiin saatu se raha takaisin. Hän nyt halusi vakuutusyhtiön rahoja vähän säästää. Arvostan tätä lääkäriä, mutta voi v......! Koko reissu oli turha ja eniten minua jäi risomaan se, ettei hän selkeästi ottanut kantaa siihen, että miten helkkarissa ne korvat saadaan auki. Eli jollekin toiselle sitten ja nukutuksessa homma on sitten hoidettava. Outoa ja ärsyttävää.

Eikä mitään lukemista, meikäläisellä on lukijan blokki.

Vihdoin olen saanut painoa alas. Kaksi kiloa tuntuu kivalta. Idea on siinä, että jätän lounaan syömättä. Sen sijaan käyn kävelemässä ruokatunnilla. Joku voisi sanoa, että ei tehoa, kun elimistö menee säästöliekille jos syö liian vähän. Mutta kyllä kaksi kiloa on ihan kiva. Jos nyt jaksan tätä menoa niin tavoite olisi, että maaliskuussa putoaisi yhteensä 4 kiloa. Voi olla, että jaksan tai että en jaksa joka päivä. Minulla on kyllä menneisyydessä miljoona votta sitten ollut aika, että söin ekaa kertaa vasta joskus illalla. Silloin paino putosi ihan kivasti. En ollut tosin ylipainoinen siihen aikaan, joten meni alipainon puolelle. En ollut anorektikko vaan en ehtinyt syömään koko päivänä. Oli se aikaa, voi nuoruus! Tai olisin kai ehtinyt, mutta ei sitten ollut niin nälkäkään.

Ei ole lukemista, ei ole, ei. Pitäisi taas etsiä kirjastosta jotain. Mistähän voisi inspiroitua. Tylsää on kun ei ole mitään kirjaa kesken.